Pitkä viikonloppu landella

Ihanaa! Otettiin siipan kanssa molemmat talvilomapäivä perjantaina ja lähettiin kimpsut ja kampsut pakattuna kohti keski-Suomea torstaina töitten jälkeen. Koiruus koisasi koko 5, 5 tuntia auton takapenkillä. Piippas se kerran Jyväskylän kohdalla ja meni uudestaan nukkumaan. Pysähdyttiin pari kertaa pissitauolle matkan aikana.
Perillä olikin sitten kivaa, pääsi heti kirmailemaan pihalle. Onneksi mökkiin on asennettu sen verran tehokkaat valonheittäjät pihavaloiksi, ettei koira kadonnut kokonaan pimeyteen.

Eka yö oli mielenkiintoinen, kun koiruus ei oikein löytänyt paikkaa itselleen vaikka on peti oli mukana. Yö meni edestakaisin ravatessa ja aina aika ajoin on kiva herättää emäntä uusilla mielenkiintoisilla tyyleillä.
Tassun paiskaaminen naamaan ja hiuksista veto on vanha juttu. Uusi PAAAALJON tehokkaampi konsti on heittäytyä mahallaan emännän päälle ja nuolla/kaluta nenää. Se saikin aika paljon liikettä ja mekkalaa aikaiseksi.
Seuraavana päivänä kävinkin paikallisessa Agri-Marketissa katsomassa sitä perkuleen koirahäkkiä. Heillä ei valitettavasti ollut kun yhtä kokoa ja se olisi Siirille ollut liian pieni. Sen verran laiskuus iski, etten viitsinyt lähteä ajamaan sataa kilometriä häkin perään, vaan päätin yrittää keksiä konstin saada kunnon barrikaadi aikaiseksi seuraavana yönä.
Mutta häkki tuolle hommataan vielä, se on selvä.

Seuraavana yönä ratkaistiin tuo nukkumahomma niin, että peti oli siipan puolella nurkassa ja eteen oli kasattu kunnon esterata tuoleista ja matkalaukuista. Siiri on oppivainen tyttö: sängyn alta pääsee kätevästi ryömimällä. :D Tämä tapahtui kyllä vasta aamulla, kun temppurataa ei purettu riittävän nopeasti. Yö meni muuten aivan rauhallisesti.

Perjantaina vanhempani lähtivät aikaisin aamusta hautajaisiin Pohjanmaalle. Siippa lähti naapurin miesten kanssa aikaisin aamusta metsästämään. Minä pistin Siirille neonkeltaisen huomioliivin päälle päiväksi, ettei vaan käy mitään vahinkoa...Ei sillä, ettenkö luota ukkojen lajimääritystaitoihin..Ihan varmuuden vuoksi vain :D

Vettä tuli taivaalta aikaslailla tuutin täydeltä ja pihanurtsi oli löllömärkää. Kaikki ympäröivät pellot oli kynnetty savisiksi liejukoiksi, joten jäljentekemisestä ei tullut mitään. Tai varmaan olisi tullut, itse vaan olen niin urpo tuon jäljestyksen kanssa, että päättelin olosuhteiden olevan liian vaikeita tuolle sintille kun taukoa on ollut niin pitkälti. Joten me sitten treenailtiin tottista pihalla.

Kyllä se vaan on niin, ettei tuolla kannata opetteluvaiheessa nostaa viettiä pätkääkään pallolla tai millään muullakaan. Viisainta on edetä pelkällä ruokapalkalla. Kierrokset nousee nanosekunnissa sille tasolle, että kaikki menee hyppimiseksi ja täydeksi lööperiksi. Kävin siis kiltisti hakemassa makupaloja. Tehtiin sivulletuloja, seuraamista tutituksessa, pysähdyksiä, istumisia ja maahanmenoa.
Erityisesti kiinnitin huomiota istumiseen. Persauksen pitää todella olla ihan maassa asti, ennenkuin palkka tulee. Muuten se tekee kyllä tosi nopeasti, vauhtia on niin että heikompia hirvittää.
Välillä tuntuu, että käsissä on formula-auto ja itse on tottunut ajamaan pappa-Tunturilla :D
Kyllä sitä NIIN toivoo jeesausta tuon kanssa, en vaan itsekseni saa kun sähellystä aikaiseksi :D

Lauantaina lähdin äiteen kanssa shoppailemaan ja ukot lähti metsästämään. Saaliksi miehet sai ohiammuttuja sorsia ja jäniksenjälkiä, mutta raitis ulkoilma metsässä taisi ukoille olla se kaikkein tärkein juttu. Ja tietty makkaranpaisto ja nokipannukahvit. :D

Äidin kanssa saatiin paljon paremmat saaliit ja lompakkokin tyhjeni ihan mukavasti. Maailma on NIIN täynnä kaikkea tarpeellista tavaraa, jota ilman ei vaan voi olla :D Siirikin sai elämänsä ensimmäisen vinkulelun ulkoleikkejä varten. Jestas, että koira voi mennä sekaisin! Aina kun lelua puraisi, se piippasi, Siiri sai haukkuhepulin ja heitti sen niin pitkälle kun pippuri kasvoi. Sitten taas hampaat kiinni, raivari ja poisnakkaisu. Sitähän se jaksoi ulkona nakkella pari tuntia.

Otettiin äiteen kanssa Siiri shoppailun ajaksi autoon mukaan, en edes uskaltanut ajatella miten neitokainen olisi uudellenkalustanut mökkiä. Siellä se taas nukuskeli takapenkillä ihan tyytyväisenä puoli päivää.
Iltasella tuli sukulaisia saunomaan ja ihmetys oli kova, kuinka IIHANA Siiri on! Ja kuinka viisas ja kekseliäs ja kaunis jne... :D Ottaen huomioon, että kehut tuli ihmiseltä, joka on pelännyt sakemanneja ihan kuollakseen koko ikänsä, pitäisin tuota lausuntoa varsin painavana.
Siirihän näytti sata ja yksi tapaa pelata tossupalloa ja muutenkin kaikki hienot temput mitä se osaa. Ja oli kiltti kun enkeli.

Sunnuntaina ennen lähtöä Siiri jeesas isää ja äitiä puutarhanhoidossa. Isä oli leikannut tapansa mukaan mustaseljan juurta myöten poikki ja äiti haravoi pihaa. Siiri piti sitten kunniatehtävänään kiikuttaa joka ikisen katkaistun seljanoksan eri puolille tonttia:

Mitenhän tuolle sintille saisi opetettua käskyn: "pinoa!!!"

Siiri yksin kotona

Kyllä alkaa pikkuhiljaa oikeasti raivostuttamaan tuo kantapää! Pahimmillaan sitä on täysin jalaton! Onneksi fysioterapeutti teippasi jalan kunnon pakettiin ja onneksi mulla on yhdet syömättömät kopio-crocsit. Näillä eväillä on päässyt aika pitkälle.. On ainakin pystynyt töissä käymään...

Neitokaisen lenkitykset on olleet aika surullisen lyhkäiset ja sehän on tarkoittanut että virtaa kerääntyy kohtuullisen paljon....

Siippa lähti eilen aamulla klo 4.20 Varsovaan ja luojan kiitos tulee tänään kotiin! Yleensähän hän tekee etätöitä kotona ja käy satunnaisesti asiakaspalavereissa, joten koiruus joutuu suht harvoin olemaan täyttä päivää yksin.

Fiilikset oli tällaiset kun kotiudun töistä:

Kun näky oli tällainen:

Hetken aikaa pällistelin kaaosta ja hengittelin syvään ja eikun siivoushommiin.... :P

Pyysin rakasta Ramonaa paineenpurkaustalkoisiin ja tehtiin treffit kaupunginpuistoon. Neitokaiset juoksivat aivan täysiä tunnin verran, painivat ja melskasivat sydämen kyllyydestä ja kyykähtivät lopulta kaikkensa antaneena nurmikentälle. Siiri oli niin väsynyt, että tuskin jaksoi autoon hypätä.

Annoin seuraavana aamuna ennen töihin lähtöä Siirille tuoreen niskaluun kaluttavaksi ja onton namipallon, jota pyörittämällä tipahtaa herkku ja se oli ihan onnesta soikeana. Ei osannut edes valita kumpi oli kivempi juttu :D  Menin tyytyväisenä töihin ja ajattelin että koiruuden päivä menee nukkuessa.
Kun tulin kotiin, oli näky tällainen:

Siis vielä se jaksoi paiskia tuota sohvaa! Menee yli mun ymmärryksen!

Onneksi Ramona oli taas valmiina leikkiseuraksi ja mentiin Oittaalle Bodom-järven rannalle. Siellä aukeni onni ja autuus: Ramona ja vettä silmänkantamattomiin! Siiri ei osannut päättää, onko kivointa yrittää juoda lätäkkö tyhjäksi, jyrätä Ramona veden alle, läiskiä ja polskia niin paljon kun sielu sietää vai kaikkea yhtä aikaa... Kauhea dilemma...!
Tuloksena oli enivei täysin rättipoikkipuhki oleva koira, joka heti kotiin palattua halusi leikkiä tossupalloa. :D

Olin julmuri ja iltaruokaa ei ole tippunut. Ainoastaan ruiskullinen parafiiniöljyä. Epäilen, että sillä on sisuskalut täynnä vaahtomuovia ja sohvanmujetta. Saa luvan paskoa ne pois ennen oikeaa ruokaa..
Tuo sohvanräpyskä lähtee välittömästi Ämmänsuolle kun saadaan paku tai peräkärry lainaksi.

Extreme-koiranpissitystä

Voi jeskamandeeraa...!!!!  Ei voi muuta sanoa. Lähdin Siirin kanssa köpöttelemään vielä iltalenkkiä koipi teipattuna. (Plantaarifaskiitti + tulehtunut luupiikki vasemmassa jalassa).
Perinteiseen tapaan minulla oli otsalamppu ja Siirillä keltainen huomioliivi ja olin tavoistani poiketen myös laittanut sellaisen "Chrysler"-merkkisen huomioliivin päälle.
Käppäiltiin aivan rauhassa kuntopolkua pitkin aivan pilkkopimeässä. Yhtäkkiä olin jossakin valokiilassani näkevinäni ihmisen hahmon. Otin tietysti kiiruusti koiruuden kiinni ja mitä kohtasinkaan: tolleriuros Akun, jolle Siiri jo kertaalleen muutama aika sitten sai megaisot siepit ja Akua kuskaavan nuoren miehen.
Nuorimies käveli Akun kanssa säkkipimeässä! Hänellä oli korvakuulokkeet korvissa ja ihan elämäänsä tyytyväisen oloinen hän oli, mutta SÄKKIPIMEÄSSÄ!!!! Täytyy luottaa koiraansa ihan 100%, jos sen varassa kuljeskelee.
Siiri räyhähti muutaman kerran ja itsekin olin IHAN puulla päähän lyötynä: miten ihminen pärjää klo 22 ilman MITÄÄN valonlähdettä keskellä metsää? Nyt on kuitenkin jo lokakuu. Huvikseni sammutin otsalampun päästä hetken kuluttua, eikä ympärille nähnyt mitään. Ei vaikka hetkisen aikaa totutteli.
Tuota mä kutsuisin jo extreme-lenkittämiseksi.

Saalisleikkejä ja palaverointeja

Tein tuossa blogitekstien kamalien kirjoitusvirheiden poisto- urakkaa  ja niitähän riittää... Kunhan edes pahimmat ja silmäänpistävimmät häippäs pois.. Pilkkusäännöistä olen yhä edelleen ihan pihalla. Koittakaa vain kestää! :)

Siirillä oli maanantaina taas saalisleikkitreenit ja nyt minäkin pääsin jyvälle. Pikkuhiljaa alkaa lihasmuistista löytyä ne oikeat liikkeet ja meillä meni oikein hyvin! Siirillä on huisi saalisvietti ja taistelutahtoa löytyy pienen gallialaisen kylän verran. Nimi pitäisi olla Jamosch Cirix
On tainnut  pienenä pudota taikapataan :D
Ekan kenttäkierroksen jälkeen Siiri oli tietty autossa, niinkuin muutkin koirat ja kävin hakemassa sitä autosta pois tokaa kierrosta varten. Yhtäkkiä tajusin, ettei sitä näkynyt missään ja säikähdin kauheasti että,  hitto se on karannut! Kun menin kotteron viereen näin, että se veteli hirsiä takapenkillä täysin tyytyväisenä. Kun näytin sille liinaa, se sai kauhean siepin: "Jee kentälle! Missä kenttä?! Mitä pitää tehdä? Tahtoo sinne!"
Täytyy kyllä sanoa, että harvassa on ne koirat jotka nukkuu vuoronsa välillä treenikentällä. Enpä ole tainnut tavata toista samanlaista koiraa.

Siippa päätti yhtenä päivänä ottaa koirulin mukaan palaveriin. Siiri sai kyllä nukkua autossa Keilaniemessä palaverin ajan, mutta parempi ja kivempi mukana kun kotona sohvaa paiskomassa. Todettiin, että siipan firma pitäisi maksaa koiranraksut, koska tuohan edesauttaa myyntihommeleita tosi paljon: "Jos et allekirjoita sopimusta niin käydäänhän vähän autolla neuvottelemassa..." Paska puoli on se, että Siirin kiltteys huokuu parin kilometrin päähän :D Kukaan ei voi tuollaisia uhkauksia ottaa tosissaan...

Remmiräyhäämisen poistoa ja vesikirmailuja

Vettä on vaan satanut ja satanut ja satanu...Kyllä se nyt on syksy....
Siitä huolimatta ollaan kävelty pitkiä lenkkejä metsässä, vaikka mun luupiikki kantapäässä on ajoittain tehnyt käppäilystä tuskaa. Jäljenteko ei vaan kertakaikkia onnistu vielä tuon kintun kanssa, toivottavasti se paranee ennen lumien tuloa. Olisi kiva saada tehtyä ainakin muutama jälki vielä tänä vuonna.

Pari kertaa ollaan käyty ihan kentällä treenailemassa niitä saalisleikkejä ja irroituksia ja mä olen vaan hidas. AIVAN liian hidas... Aina tahtoo jäädä näpit väliin, vaikka on pitkä naru ihan oikeaoppisen motskaripatukan päässä. Siiri saa aina purun ennen aikojaan. Perskule!
Mä en vaan saa syöksyttyä patukan kimppuun ennen sitä. Eikä auta vaikka pidän pannasta kiinni. Se on OIKEASTI nanosekunninnopea! Sen verran päätin, että käyn investoimassa kunnon nahkahanskoihin, viimeksi liina oli ihan veressä kun sormet otti vähän osumaa. :P
Kyllä noi treenit vastaa rasittavuudeltaan  "Annen kanssa aerojumppaa"-kasettia. :D

Tänää käytiin taas Ramonan kanssa iltakuraleikkimössöjuoksemassa kaupunginpuutarhassa.
Ihan huippuhyvä homma oli alussa ohitustilanteiden harjoittelua kunnianarvoisan Mocca-rouvan kanssa. Hän ei pahemmin vastaantulijoista piittaa ja tuollainen räyhäävä pikkusintti on rouvan silmissä pelkkää ilmaa. Eli paras mahdollinen harjoittelukaveri!

Mocca ja emäntä meni alussa puskan taakse piiloon ja ilmestyivät nokan eteen vähän yllättäen.
Siirihän vähän räyskähti ja minä karjasin että: " Ei perskele" ja tarrasin niskatukasta kiinni. Heti kun hiljeni, kehuin kauhean kovasti koiruuttaa iloisella äänellä ja mentiin ohi. Toistettiin 6-7 kertaa ja lopulta meni ihan mallikkaasti. Tuli tosi iloinen olo.
Lopulta seistiin muuten vaan juttelemassa. Mocca oli emännän luona ja Siiri siinä nuuskiskeli maata, muttei erityisemmin yrittänyt toisen koiran luo. Olin oikeastaan aika hämmästynyt. Mutta tietysti äärettömän iloinen!
Pitää vaan olla riittävän jämäkkä ja mennä reippaasti vastaan ja sillä hyvä. Olen huomannut, että sitä vaistomaisesti kiristää hihnaa ja hidastaa vauhtia ja ääni muuttuu hermostuneeksi ja sitä alkaa pälättää "Ei nyt saa, ei, älä mene, ei saa räyhätä pälä pälä pälä..." No nuo signaalit kertoo koiralle satavarmasti, että jotain on hätänä, tähän pitää reagoida ja hihnan päässä oleva tyyppi ei hallitse hommaa ollenkaan.
Ja sitten sinulla on remmirähjä hihnan toisessa päässä.

Ramonan kanssa käveltiin ensin hihnassa parisataa metriä ja sitten kun kummatkin käyttäytyivät kunnolla, päästettiin irti.
Voi sitä autuutta ja onnea! Tilaa oli jalkapallokentällinen juosta ja reunassa oli megaisoLÄTÄKKÖ!!! Jeeee!!!
Hillitöntä kirmailua ja taklausta ja roiskimista ja vedessä kieriskelyä. Ihanaa!!!

Kuhmuja päässä ja sielussa

Ai perkule, että Siirillä oli tänään vaikea päivä.
Siirin suurinta huviahan on ollut paiskoa 100 kiloa painavaa vuodesohvaa huonetta ympäri silloin kun on yksinään kotona. Koskaan sitä ei ole saatu itse teossa kiinni eli asiaan ei ole voinut hirveästi puuttua. Tänään käry kävi kolme kertaa.
Jouduttiin vähän huutamaan, pyöräyttelemään ja komentamaan omaan koppaan makaamaan.
Kaiken tuon lisäksi emännälle iski laiskanpulskeuskohtaus ja hän halusi maata sohvalla yhden tunnin töistä pääsyn jälkeen (kohtausta ei ole tullut Siirin tulon jälkeen, koska ei vaan ole voinut)
Siirin mielestä TÄYSIN käsittämätöntä toimintaa. Siitäkin piti neuvotella, että onko tassuilla lätkiminen sopivaa. Kukkana kruunussa oli takapihan tupakointihetken jälkeinen sisääntulo... Raasuparka sai parvekkeenovesta suoraan päin pläsiä ihan vahingossa ja taisi tulla kuhmu päähän.
Ei ole helppoa sudenpennun elämä.

Kynsienleikkuuta ja isäntä kotiin maailmalta

Voi että Siiri oli iloinen tänään! Käytiin kimpassa hakemassa siippa lentokentältä ja koiruus ei meinannut pysyä pöksyissään! Ihanaa! :)
Heitin koiran ja siipan kotiin ja kävin kaupassa. Sillä välin Siiri oli väkisin tunkenut siipan syliin rapsuteltavaksi ja se ei todellakaan ole mitään normaalia. Siiri haluaa kyllä silityksiä, mutta mitään omaehtoista liiveihin uimista se ei yleensä harrasta.
Kun tuli kotiin kauppareissulta, minua kohti loikki kummallista vasikkaloikkaa hyppivää, elämäänsä täysin tyytyvänen saksanpaimenkoira :D Minua alkoi jo tuulikaapissa naurattamaan niin paljon, että hyvä kun sain kengät jalasta.

Eilen oli aika pitkä päivä. Siippa oli Venäjällä ja minulla pitkä työpäivä tehtaalla. Päätin kuitenkin päivän päätteeksi lähteä Siirin siskohilmaa morjestamaan kasvattajan luokse. Tulivat kuitenkin susirajan takaa ihmisten ilmoille välikuvia ottamaan :D .. Jotka sivumennen sanoen oli tismalleen samat kun Siirillä: A/A, 0/0 .  Hienoa!
Oli tosi kiva nähdä! Sisar oli oikein kaunis..Samannäköinen kun Siiri alapuoli peitettynä, mutta aavistuksen verran leveämpi ja katu-uskottavampi nokka. Siskolla on siis rukeat jalat.

Tänään otin taas koirasta kunnon painiotteen ja yllättäen kynsien leikkuu sujui ihan ok. Takajalkojen kohdalla meinas tehdä pakin, mutta kiedoin omat kinttuni koiruuden ympärille eli tahtoo sanoa, ettei siitä asennosta lähde kukaan eikä mitään....Ja kynnet siis leikattiin. Ihan kaikki. Palkaksi puolikas kuivattu kananfilepalanen ja siitäkös neitokainen riemastui.

Lähdettiin vielä otsalampun valossa ulkoilemaan metsään. Ohitettiin Mikan tennarin kokoinen koira ilman välikohtausta ja perässä hiihtelevä huppariheebokin sai kävellä rauhassa ilman metakkaa. Ihan hieno päivä.

Otsalampun kanssa metsässä ja Siiri kurassa...yllättävää

Me ollaan Siirin kanssa keksitt, että sateisella kelillä kermapersaukset pysyy kotona. Eli silloin voi vetää miljoonaa metsässä. Sillä edellytyksellä, että mamilla on otsalamppu ja täydet sadevermeet ja siirillä on Clas Ohlssonilta ostettu 4 euron huomioliivi. Se sai muuten parhaat arvosanan jostakin heijastinliivivertailussa :) Yritin etsiä linkkiä, mutta en löytänyt/jaksanut/viittinyt tehdä asialle enempää.
On oikeasti ihanaa olla pimeässä metsässä! Mulle ei ole tullut mieleenkään että pitäisi pelätä. Jos joku tappajaraasu istuu siellä ja oikein nähnyt vaivaa random-uhrinsa odotteluun hirveessä vesisateessa ja pimeässä metsässä ja saa vielä tehtyä jotain kun koira pyörii jaloissa, olisin kovin hämmästynyt...
Siiri tykkää miljoonaa ja pomppii joka jumalan kuralätäkön sydämensä kyllyydestä. Mikään määrä kieltoja ei riittänyt...

Siirin ensimmäinen koulupäivä

Siirillä alkoi nyt totinen koulutie. Tänään menimme ensimmäistä kertaa alaosaston treeneihin, vaikka vettä tuli kun aisaa ja tuuli meinasi puhaltaa koko porukan Espoonlahteen.
Ihan ikuri ekaksi koiruus keksi karata autosta, venkoilla itsensä pannasta irti ja juosta parin auton päähän 4-vuotiaan juuri autosta pois otetun saku-uroksen luokse.
Näytti sille keskaria ja alkoi ärhentelemään... Siiristä meinasi tulla rukkaset ennenkuin meidän loistelias ura edes alkoikaan... :P  Sain sen onneksi kiinni ja tuupattua takaisin autoon. 

Kentällä neitokainen leikki tuhatta ja sataa, mutta emännän koordinaatiokyky meinasi loppua kesken. Neljän raajan hallitseminen+koira+juuttisolmu+liina osoittautui käsittämättömän vaikeaksi yhdistelmäksi. Vettä tuli miljoona litraa sekunnissa taivaalta ja tuuli meinas puhaltaa koko sakin mereen. Mutta kaikesta huolimatta, koin muutaman valaistumisen hetken... :D Kouluttajat oli superhyperhyviä!!!! Siiri on nopea, vahva, taistelutahtoinen ja ilmeisen kehityskelpoinen narttu. Kun saisi vielä ohjaajan samoille linjoille! :D

Kotiharjoituksena saimme rauhoittamisia, saalisleikkejä (patukka pitää olla pehmeämpi ja siinä pitää olla kunnon naru) ja yritystä siihen, ettei saa ihan heti purua. Mun ote juuttisolmussa on sellainen, että se väkisinkin lyö hampaat sormiin ja se vaikeuttaa mun treenaamista...Irroituksessa ei saisi yhtään vetää, vaan pitää koiran alaleuassa tukea nätisti ja samoin tein irroittaa ote kun patukka putoaa käskyllä "irti". Vetämään ei MISSÄÄN tapauksessa tuossa tilanteessa saa alkaa. Mä en varmaan nuku viikkoon näiden juttujen takia... Huoh.. 

Team Puikulanokat

Nyt viikonloppuna oli saksanpaimenkoirien Suomenmestaruuskisat suojelussa ja ihan tässä vieressä Vantaalla. Kasvattaja Jarikin osallistui Lara-koiransa kanssa ja häntä lähdimme porukalla kannustamaan.

Aika moni Wolken C-pentueen omistaja pääsi paikalle: Sari (Sele), Veksi (Urkki), Jukka (Kassu), Caro (Chaos) ja minä Päivi(Siiri). Porukasta puuttuivat Mira (Cäsar) ja Sari (Papu). Juhlavasti nimesimme porukan team Puikulanokiksi :D Mira ja Sari olivat järjestämässä tätä huippuhienoa kisaa, eikä heillä riittänyt aika tapaamiseen. Aika ymmärrettävää...jos on herännyt aamulla klo 4 jälkipellolle ei halua päivän päätteksi muuta kun kotiin suihkuun, syömään ja nukkumaan.  Paula (Karma) taas oli niin pohjoisessa, että tänne tuleminen oli täysin mahdotonta. Mutta kyllä me kaikki tavataan vielä!!

Tämä on ollut niiin ihana viikonloppu!
Ensinnäkin nämä oli ekat kisat 15 vuoteen ja tämä maailma on just niin ihana kun se on!!!..Ihan kun olisi kotiinsa tullut! Toisekseen Team Puikulanokkien tapaaminen ylitti kaikki odotukset mennen tullen!
Toivon kyllä kovasti sellaista tilaisuutta, että kaikki pääsisi paikan päälle!  Kaikki pälätti yhteen ääneen pentunsa ominaisuuksia ja välittömästi sai palautetta, että eipä ole yksin :) Tehtiin pieni sight-seeing-keikaus eli porukat ensin Sarin kyytiin Seleä katsomaan ja sitten mun kyytiin  Siiriä morjestamaan.
Sele haukahti kaksi kertaa ja pomppi sen jälkeen kaikkia vasten, Siiri haukahteli ensin, sai raksuja ja taputuksia ja pikkuhiljaa alkoi sulattelemaan eteiseen ilmestyneet kyykyssä olevat ihmiset, jotka kaikki tuijottavat kohti... Viimein relasi ja haki pallon ja räsyn ja oli valmis leikkimään tossupalloa kaikkien kanssa. :D
Ehdittin me kisoissa katsoa Jarin tottis. Se meni tosi hienosti, Lara vaan käytti omia aivoja välillä ja meni ihan itte eteenmenossa makaamaan ilman eri käskyä. Tulos silti 91 pistettä. Jäljeltä pisteitä tippui 88. Puruissa hitsas ikävä kyllä hihaan kiinni pitkässä liikkeessä ja hylsyhän siitä tuli. Pöh. Mutta tuo aikataulu millä Jarin valmisteli Laran kisoihin oli varmaan maailmanennätys. Parissa kuukaudessa schH 3 ja siitä kuukausi SM-kisoihin. Ei pöllömpää! Käytännössä mies on elänyt ja suunnilleen nukkunut treenikentällä koko kesän.

Mutta megamukava viikonloppu! Kiitos kaikille!

Vielä linkki liitteeksi SM-tuloksista:
http://spl.fi/SM2012/tulokset/